On ollut todella vaikea päivä tuo keskiviikko, Illalla pelistä kotiin saapuessa monenlaista liikkui mielessä, toinen kerta vajaan puolen vuoden aikana, kun joudun todistamaan äidin mielenterveyden haasteita. Ikinä en olisi voinut uskoa, että vielä joutuisin kokemaan tämän saman kuin syksyllä. Mutta näin nyt kävi....
Olihan tämä reissu todella upea! Kolinkissa oli todella iso muutos puunkaadon jäljiltä, mutta muuten pihapiiri ja rakennukset olivat kutakuinkin samanlaiset. Kaiken lisäksi pääsin morjenstamaan Niklasta ja Adaa sekä heidän upeita kissojaan. Kissat pyörivät minun ja Mikan tavaroiden ympärillä, Mikan kenkä oli kunnossa, Katit menivät peräkanaa, se oli tosi mukavaa!
Kommentit
Lähetä kommentti