Niks ja naks

Ensi viikon perjantaina pääsisin Elinan luokse! Olin alunperin suunnitellut kaiken tähän perjantaihin, mutta se suunnitelma meni mönkään, koska Mika ei saanut autoaan käyntiin.  Oikein ketutti itseänikin, kun kaiken oli tehnyt niin valmiiksi kuin vain pystyi aamun aikana tekemään. On minulla ollut melkoinen sulatteleminen nyt, kun äiti on vasta toissapäivänä päässyt sairaalasta. Äiti jo kysyi illan aikana,  johtuuko itkuisuuteni hänen kotiintulostaan. Sanoin hänelle,  että minulla on vaan ollut sulattelemista tässä kaikessa, kun poissaolo on ollut niin pitkä.  Mutta nyt voin luottaa siihen,että elämä menee eteenpäin!

No onhan se, kun äiti palaa kotiin monen kuukauden poissaolon jälkeen.  Poissaoloa kertyi liki neljä kuukautta, kyllä sitä siinä ajassa ehti liikuttaa monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Tällä hetkellä toivon, että pikkuserkkuni Mika olisi minun kanssani ollessaan  saanut sen pienen palasen minun maailmastani, siitä maailmasta, jota elän ja hengitän. Toivon myös sitä, että aina välillä pääsisin Mikan luona käymään, myös niin, että äiti on mukana.  Kyllä nyt on fiilis korkealla!

Minä astun esiin väitteillä,  jotka pitävät paikkansa. Yksi väite on se, että mulla on maailman paras pikkuserkku. Toinen väite on se, että kansalaisopiston  kursseja on mukava käydä. Etenkin musiikin pienryhmässä on ollut mukavaa, mutta  voisin väittää, että myös muut ryhmät ovat olleet mukavia!

Vähän jännittävä se on myös, kun äiti tulee pitkän sairaalajakson jälkeen takaisin kotiin. Vähän jännittää sekin, kuinka  asiat lähtevät sujumaan, mutta uskoisin, että ihan hyvn ne lähtevät liikenteeseen.  Luottamus on ainakin olemassa. Syksyllä äiti ei päässyt seuraamaan konserttiharjoituksiani, nyt tuntuu mukavalta, kun hän pääsee taas seuraamaan harjoituksia!

Mieltä painaa syyllisyys siitä, onko tehnyt kaiken oikein. Äitiä jännittää sairaalassa, mitään jännittämisen aihetta ei ole,  koska olen saanut rahan riittämään koko kuukauden.  Jos ei ole rahaa, sitten eletään sen mukaan,  tällaisen ohjeen olen pikkuserkultani saanut, sitä olen parhaani mukaan noudattanut. Olen yrittänyt pitää rahaa kukkarossa niln, että kukkaro ei olisi heti tyhjä. Nytkin rahaa on ollut lauantaista asti , en ole haaskannut mitään.

Tämä ottelu oli kuluvan kauden toinen,  jonka  Vilpas voitti näytöstyyliin.  Kauden alussa Karhubasketia vastaan oli ihan samanlaista menoa, voitto ei ollut ihan näin suurinumeroinen kuin tänään, ylivoimainen Vilpas oli kuitenkin . Muistan laittaneeni sen päivän kohtaan, että Vilpas oli ylivoimainen!

Hockey Night perjantaina!  Tänään on vain TPS! Olen iloinen siitä, että TPS tasoitti ottelun  mutta vielä iloisempi olen,  kun molemmat pelaavat hyvin. Tänään on kaikki Tepsille!

Aika on vaan mennyt niin pian!  Taas on yksi viikko mennyt,  ihan kohta koko tammikuu!  Onhan tämä alkuvuosikin ollut melkoisen rankka, mutta hyvin  minulla on ainakin omasta mielestä mennyt.  Kyllö muut ystäväni ovat samaa mieltä kanssani, mä olen selvinnyt todella hyvin Kaikki hyvin!

No just näin! Mika kyllä osaa kehua, mutta kokkareita tulee myös, jos kaikki ei ole mennyt ohjeiden mukaan.  Kyllä mä olen niin iloinen,  kun maailman paras pikkuserkkuni antaa kehuja, fiilis on iloinen! 

Olihan tämä reissu todella upea! Kolinkissa oli todella iso muutos puunkaadon jäljiltä, mutta muuten pihapiiri ja rakennukset olivat kutakuinkin samanlaiset. Kaiken lisäksi pääsin morjenstamaan Niklasta ja Adaa sekä heidän upeita kissojaan.  Kissat pyörivät minun ja Mikan tavaroiden ympärillä, Mikan kenkä oli kunnossa, Katit menivät peräkanaa, se oli tosi mukavaa!

Olen melko varma siitä,  että tästä päivästä tulee viikon paras päivä! Parin matalapainepäivän jälkeen tuntuu hyvältä, kun on ihan hyviä päiviä joukossa. Tästä päivästä erityisen tekee se, että olen iltapäivällä menossa Kolinkiin kylään! Se on tosi mukavaa, äidin poissaolon aikana olen ollut useaan otteeseen Perniössä kylässä. Saa nähdä,  kuinka paljon Kolinkin maisema on puunkaadon jäljiltä muuttunut,  voisin kuvitella, että muutos on aika iso!

Tänään vielä Mikan puusavotta jatkuu,  mutta jo keskiviikkona mä pääsen morjenstamaan  . On sitä kyllä aika ihmeissään,  kun huomaa, kuinka suuri muutos Kolinkin pihapiirissä on puunkaadon jäljiltä tapahtunut. Kyllä sitä on ennakoinut, kun siitä on Mikan kanssa puhetta ollut. Nythän sen pääsee itse näkemään, kun menee siellä käymään.  Mutta hyvillä mielin liikenteessä,  näin se on!

No sitä Mikalle on vielä tiedossa,  yhden päivän hän on sitä jo tehnyt.  Uskon kyllä, että hän saa savotan tehtyä näiden kahden päivän aikana,  Kolinkin pihapiiri on ihan erilainen nyt, kuin mitä se on aiemmin ollut. Kyllähän mulle olisi käynyt se, että minäkin olisin ollut puusavottaa tekemässä, mutta Mika oli sitä mieltä, että hän tekee sen itse, koska piha on ollut tosi liukas, hän ei halua, että minulle käy jotakin savotan aikana. Mutta nyt hyvällä fiiliksellä mennään,  näin on ihan hyvä!

Tästä se uusi viikko alkaa, se menee myös hyvin. Vähän on mietityttänyt se, miten tämä talouspuoli sujuu, ihan hyvin se on ainakin tähän mennessä sujunut. Parhaani mukaan olen yrittänyt asioita hoitaa, välillä on päässyt pieni epäluulo pesiytymään  mielen sopukoihin. Niin kuin nyt, kin äiti sanoi, että olisin voinut lykätä kenkien ostamista. Mutta kun kävelen paljon, siinä on tosi tärkeää olla hyvät kengät. On kyllä ihan hyvä mieli, se on tärkeää!

No onhan se, kun me molemmat olemme toipuneet flunssasta! Kyllä se on kestänyt tosi kauan, mutta kyllä luottamus paranemiseen on ollut kova ainakin itselläni. Ja nyt, kun voin puhua äidin kanssa puhelimessa, sekin on tuntunut todella hyvältä. Toivottavasti iloa riittää myös ensi viikolla!

No näin, tätä on nyt sitten seurattu. Heti ekalla kerralla Mika kannusti minua katsomaan, vähän aikaa jaksoin. Jäätävä tihkusade oli tehnyt kevyen liikenteen väylän tosi liukkaaksi, kyllä siinä sai tehdä töitä, että pysyy pystyssä kaupalle asti.  Jos jossakin kohtaa äidin varmistus on ollut hyvä asia, niin tänään jäätävässä tihkusateessa liukastellessa. Aikamoinen risusavotta on Mikalle ja Niklakselle tiedossa, torstaina oli ollut puunkaato. Mutta sitäkin mahtavampi fiilis on,  kun voi puhua äidin kanssa!