Vähän jännittävä se on myös, kun äiti tulee pitkän sairaalajakson jälkeen takaisin kotiin. Vähän jännittää sekin, kuinka asiat lähtevät sujumaan, mutta uskoisin, että ihan hyvn ne lähtevät liikenteeseen. Luottamus on ainakin olemassa. Syksyllä äiti ei päässyt seuraamaan konserttiharjoituksiani, nyt tuntuu mukavalta, kun hän pääsee taas seuraamaan harjoituksia!
Olihan tämä reissu todella upea! Kolinkissa oli todella iso muutos puunkaadon jäljiltä, mutta muuten pihapiiri ja rakennukset olivat kutakuinkin samanlaiset. Kaiken lisäksi pääsin morjenstamaan Niklasta ja Adaa sekä heidän upeita kissojaan. Kissat pyörivät minun ja Mikan tavaroiden ympärillä, Mikan kenkä oli kunnossa, Katit menivät peräkanaa, se oli tosi mukavaa!
Kommentit
Lähetä kommentti