No onhan se, kun äiti palaa kotiin monen kuukauden poissaolon jälkeen. Poissaoloa kertyi liki neljä kuukautta, kyllä sitä siinä ajassa ehti liikuttaa monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Tällä hetkellä toivon, että pikkuserkkuni Mika olisi minun kanssani ollessaan saanut sen pienen palasen minun maailmastani, siitä maailmasta, jota elän ja hengitän. Toivon myös sitä, että aina välillä pääsisin Mikan luona käymään, myös niin, että äiti on mukana. Kyllä nyt on fiilis korkealla!
Olihan tämä reissu todella upea! Kolinkissa oli todella iso muutos puunkaadon jäljiltä, mutta muuten pihapiiri ja rakennukset olivat kutakuinkin samanlaiset. Kaiken lisäksi pääsin morjenstamaan Niklasta ja Adaa sekä heidän upeita kissojaan. Kissat pyörivät minun ja Mikan tavaroiden ympärillä, Mikan kenkä oli kunnossa, Katit menivät peräkanaa, se oli tosi mukavaa!
Kommentit
Lähetä kommentti