On nyt sitten tätä kierrosta mennyt, en olisi voinut kuvitella, että aika menee näin pian. En muista siitä ihan ensimmäisestä kerrasta muuta kuin sen, että jännitin kovasti, kuinka selviäm isossa asunnossa. Viikonloppuna tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun äiti joutui ekan kerran suljetulle osastolle Turkuun. Miten nopeasti aika onkaan tässä kohtaa mennyt! Tosi pian!
Olihan tämä reissu todella upea! Kolinkissa oli todella iso muutos puunkaadon jäljiltä, mutta muuten pihapiiri ja rakennukset olivat kutakuinkin samanlaiset. Kaiken lisäksi pääsin morjenstamaan Niklasta ja Adaa sekä heidän upeita kissojaan. Kissat pyörivät minun ja Mikan tavaroiden ympärillä, Mikan kenkä oli kunnossa, Katit menivät peräkanaa, se oli tosi mukavaa!
Kommentit
Lähetä kommentti