Sen, kuinka outoa on jäädä pitkälle kesälomalle kansalaisopiston kevätkauden päätteeksi. Aamulla on vielä herätyskello soimassa kännykällä, mutta silmänräpäyksessä huomaa, että nyt ei tarvitse mennä. Jotenkin sitä on näiden opistovuosien aikana oppinut sen että aina on pitkä kesäloma. Kyllä siinä tekemistä keksii, kun on monta kuukautta!
Olihan tämä reissu todella upea! Kolinkissa oli todella iso muutos puunkaadon jäljiltä, mutta muuten pihapiiri ja rakennukset olivat kutakuinkin samanlaiset. Kaiken lisäksi pääsin morjenstamaan Niklasta ja Adaa sekä heidän upeita kissojaan. Kissat pyörivät minun ja Mikan tavaroiden ympärillä, Mikan kenkä oli kunnossa, Katit menivät peräkanaa, se oli tosi mukavaa!
Kommentit
Lähetä kommentti