No eipä oikein, kun itse tietää, miten asiat ovat. Kun meitä on kaksi epäilyn kohdetta, se tuntuu vielä pahemmalta. Etenkin, kun ottaa huomioon sen, kuinka paljon pikkuserkkuni Mika on kanssani tehnyt. Eikä se ole ollut ihan vähän, mitä olemme yhdessä tehneet. Puhelimessa siitä puhuttiin, me emme hyväksy meihin kohdistuvia epäilyksiä. Minä olen iloinen nyt, minä yritän parhaani mukaan siitä!
Olihan tämä reissu todella upea! Kolinkissa oli todella iso muutos puunkaadon jäljiltä, mutta muuten pihapiiri ja rakennukset olivat kutakuinkin samanlaiset. Kaiken lisäksi pääsin morjenstamaan Niklasta ja Adaa sekä heidän upeita kissojaan. Kissat pyörivät minun ja Mikan tavaroiden ympärillä, Mikan kenkä oli kunnossa, Katit menivät peräkanaa, se oli tosi mukavaa!
Kommentit
Lähetä kommentti