Minunkin alkoi tehdä mieli jäätelöä! Minäkin olin ollut sen neljä kuukautta ilman, joten en ihmetellyt sitä ollenkaan. Puhumattakaan äidistä, kun hän ei ollut saanut jäätelöä koko sinä aikana, kun oli sairaalassa. Eihän minulla siinä kohtaa ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin hakea jäätelöä! Näillä sitä mennään eteenpäin, tässä ja nyt!
Olihan tämä reissu todella upea! Kolinkissa oli todella iso muutos puunkaadon jäljiltä, mutta muuten pihapiiri ja rakennukset olivat kutakuinkin samanlaiset. Kaiken lisäksi pääsin morjenstamaan Niklasta ja Adaa sekä heidän upeita kissojaan. Kissat pyörivät minun ja Mikan tavaroiden ympärillä, Mikan kenkä oli kunnossa, Katit menivät peräkanaa, se oli tosi mukavaa!
Kommentit
Lähetä kommentti