Siirry pääsisältöön

Kuinka voi olla mahdollista?

Että äidin auttaminen voi tökkiä näin kovasti? Toki se on ymmärrettävää,että sitä on vähän ulalla,  kun on vasta muutaman päivän ollut kotona. Onhan se vajaat neljä kuukautta poissa kotoa ollut pitkä  aika, joten ei sitä yhtään  ihmettele.  Olen tehnyt kaikkeni sinä aikana, joten enempää en olisi voinut tehdä.  Olin luottavaisin mielin,  että osaisin hoitaa kotimme, sen olen todellakin tehnyt. Nyt on kaikki hyvin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Upea reissu!

Olihan tämä reissu todella upea! Kolinkissa oli todella iso muutos puunkaadon jäljiltä, mutta muuten pihapiiri ja rakennukset olivat kutakuinkin samanlaiset. Kaiken lisäksi pääsin morjenstamaan Niklasta ja Adaa sekä heidän upeita kissojaan.  Kissat pyörivät minun ja Mikan tavaroiden ympärillä, Mikan kenkä oli kunnossa, Katit menivät peräkanaa, se oli tosi mukavaa!

Aikamoinen fiilis

No onhan se, kun äiti palaa kotiin monen kuukauden poissaolon jälkeen.  Poissaoloa kertyi liki neljä kuukautta, kyllä sitä siinä ajassa ehti liikuttaa monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Tällä hetkellä toivon, että pikkuserkkuni Mika olisi minun kanssani ollessaan  saanut sen pienen palasen minun maailmastani, siitä maailmasta, jota elän ja hengitän. Toivon myös sitä, että aina välillä pääsisin Mikan luona käymään, myös niin, että äiti on mukana.  Kyllä nyt on fiilis korkealla!

Eka kerta ever ja hyvää mieltä!

No just näin, en ollut ikinä aiemmin maistanut tacoja, nyt se sitten mahdollistui!  Meillä oli aika mukavaa tacoja tehdessämme, tuli siitä niin hyvä mieli! Välillä minua hymyilytti kuunnellessani minua seitsemän vuotta vanhempien miesten tarinoita,  Mikan ystävä Anssi sattui juuri siinä kokkaamisen kohdassa soittamaan. Vanhoja muistoja tuli molempien mieleen, niitä ei kyllä voinut hymyilemättä kuunnella.  Hyvä fiilis oli  läsnä, mä vaan olen onnellinen! .