Sellainen se on ollut jo viime vuoden lokakuusta lähtien. Äiti sanoi osuvasti, että Mikan ja minun välinen ystävyys kukoistaa. Kyllä sitä kokee sen ihan samoin, olen huomannut ystävyydessämme syvempiä sävyjä. Siihen vaikuttaa ilman muuta se, että vanhempiemme välit ovat olleet niin hyvät. Seitsemän vuoden ikäero ei tunnu missään, olemme kumpikin tahoillamme ajatelleet, että ikä on vain numero. Tänään oli ihanaa, kun saon hakea perunat, porkkanat ja maustekurkun. Ihan viikon paras päivä!
Olihan tämä reissu todella upea! Kolinkissa oli todella iso muutos puunkaadon jäljiltä, mutta muuten pihapiiri ja rakennukset olivat kutakuinkin samanlaiset. Kaiken lisäksi pääsin morjenstamaan Niklasta ja Adaa sekä heidän upeita kissojaan. Kissat pyörivät minun ja Mikan tavaroiden ympärillä, Mikan kenkä oli kunnossa, Katit menivät peräkanaa, se oli tosi mukavaa!
Kommentit
Lähetä kommentti